Tarinoita Au pairin elämästä ennen lähtöä, Italiassa, sekä lopulta elämästä matkan jälkeen.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Laukkuasiaa

Siellä missä on laukku-ale, siellä olen minäkin. Usein ihanuudet jäävät vain ihailun kohteeksi kaupan hyllylle, mutta tällä kertaa en vain voinut vastustaa, vaan hetken nyplättyäni nappasin peräti kaksi orpoa laukkusta rakastavan kodin lämpöön.


Aluksi ihastuin vain tuohon mustaan laukkuun, mutta lopulta silmänurkkaan vahingossa iskeytynyt vaalea laukku miellytti sekin niin paljon silmää, että päädyin kompromissiin ja ostin molemmat. 15 euroa per laukku ei paljon kirpaissut, ja eihän niitä voinut sinne hyllyyn hylätä..

Jossain blogeissa olen nähnyt ihmisten esittelevän laukkujensa sisältöä samaan tyyliin kuin "what's in my purse"- videoissa, mutta valokuvien avulla. En tiedä teistä, mutta itse olen ainakin hirmu utelias näkemään mitä ihmiset laukuissaan kantavat, ja siksi päätin kokeilla samaa itse ja kolusin kameran kera laukkuni sisältöä läpi.  


Yleensä samat tavarat kulkevat mukana, vain kirja vaihtuu ja aurinkolasit jäävät pilvisellä säällä kotiin. Lähikauppaan kipaistessa en sentään kaikkea lastaa mukaan, mutta muuten yleisesti jonnekin lähtiessä nämä hyppäävät laukkuun matkaseuraksi. Mitään erikoista laukustani ei löydy, vain tavarat jotka koen tarpeellisiksi ottaa mukaan.





Deudorantti, käsirasva, käsidesi ja hajuvesi; joka naisen perusoikeudet. Oikealla näkyvä The body shopin Morgana- hajuste kuuluu ehdottomasti tämän kesän lemppareihini.

 


Meikkipussissa näin kesällä kulkee mukana aurinkopuuteri, peitepuikko ja ripsiväri. Pienemmässä sydänpussissa säilytän särkylääkkeitä ja laastareita.


Kyllä, lasken kirjan tarpeelliseksi ottaa mukaan. Rakastan kirjoja ja luen paljon, ja nyt kun sisareni on pihistänyt soittimeni itselleen, kulutan lähes kaikki luppoajat lukiessa. 
 En pidä purkan jauhamisesta, mutta pastilleista kyllä. Etenkin nuo Läkerolin mansikka- pastillit ovat ihan mielettömän koukuttavia.


Mary Kayn rasva on loistava hätäapu kaikkeen kuivasta nenänpäästä röpelöisiin huuliin, en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Vasemmalla kuvassa pieni kukkapeili.


Pahoittelut kuvien laadusta, maanantaiksi pitäisi tulla uusi kamera postista mutta nyt on vielä tyydyttävä tähän.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tarvitsen rahapuun

Toukokuu kului kiitettävästi kesätöiden parissa ja nyt tulevana juhannusviikonloppuna pääsen vihdoin ja viimein lomalle. Paitsi että lomailuun ei ole varaa, koska tarvitsen rahaa, ja tämänhetkinen rahatilanne lähenee uhkaavasti nollaa samalla kun ostoslista venyy liitoksistaan.. Mielenkiinnolla odotan siis heinäkuun mahdollisia (epämääräisiä) työrupeamia, kuten mm. ikkunoiden pesua, lastenhoitoa, lemmikkien kanssa hääräilyä, + kaikkea muuta sukulaisiin ja tuttaviin kohdistuvaa piinaamista ja ahdistelua pienten almujen toivossa. Alan myös vakavissani harkita nurkkiin kertyneiden tavaroiden myymistä kirpparilla/netissä, jos sillä saisi tienattua edes sen kympin tai pari.


Työnnetään kuitenkin raha-asiat hetkeksi syrjään, sillä kaivoin netin syövereistä esimerkki-taulukon siitä, millainen sää Trentossa keskimäärin vallitsee aina minäkin kuukautena. Jotain tällaista sieltä saattaa siis olla tulossa:


http://www.knowital.com/weather/trento/

Jos taulukkoon on luottaminen, niin elokuussa saan nautiskella n. +17-28 asteen lämpölukemista, toivoen tietysti että astelukemat olisi enimmäkseen siellä yläkantissa. Eivätkä nuo +10 ja -4 asteen välillä pyörivät talvilukemat Suomen pakkasiin tottunutta sisupeikkoa (lue: villasukat jalassa vielä kesähelteillä) hirveästi hytisyttele, vaikka monet ovatkin varoitelleet Italian kylmistä asunnoista ja lämpimästi suositelleet villatakkien ja -sukkien pakkaamista mukaan.

Ihan mukavalta näyttää kaikin puolin edessä häämöttävät säälukemat, kunhan vaan pysyisivät aina siellä mahdollisimman lämpimissä numeroissa niin molto buono. :) Aika hyvin siis pärjää samoilla vaatetuksilla kuin Suomessa, toppatakin jätän tosin suosiolla kotiin ja ostan itselleni uuden paikan päältä.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Bella Trento



Näissä tunnelmissa vietetty tämä päivä.

Kiirusta pitää

Miten aika voi kulkea niin mahdottoman nopeasti? Eihän tässä pysy perässä, kiire kiire. Juhannukseen asti kesätöitä ja ajattelin pusertaa siihen saakka oikein urakalla, sillä heinäkuu on vielä aika harmaata aluetta. Eiköhän töitä ole tiedossa silloinkin jossakin suunnalla ja jossain muodossa.

 Ja mitä kaikkea oikeastaan pitäisi vielä tehdä ennen lähtöä:

  • UUSIA PASSI. La cosa più importante. Ilman passia saattaa olla, että hitusen harmistuttaa lentokentän porteilla kun ei minua päästetäkään koneeseen.
  • Ostaa iso matkalaukku hajonneen tilalle ja täyttää se tuliaisilla (ja salmiakilla ja hapankorpulla!).
  • Tehdä niin paljon töitä kuin vain sielu sietää, jotta rahaa jäisi säästöön, eikä tarvitsisi kitsastella ostosten kanssa niin paljon.
  • Kerrata italian kielen perusteita. Aloitan kyllä kurssin heti Italiaan päästyäni, mutta tietysti olisi aina mukavaa jos osaisi sanoa vähän muutakin kuin ciao ciao bella grazie. Etenkin, kun kieltä on tullut opiskeltua jo vuoden verran, mutta taidoissa se ei näy juuri mitenkään.
  • Ostaa adapteri ja kameraan uusi laturi.

Onpahan sentään lentolippu jo ostettuna.


lauantai 7. huhtikuuta 2012

Järjestön kautta vai ilman?

Valoitan vähän paremmin taustoja kaikille kiinnostuneille.

Oman italian perheeni bongasin siis Aupair worldin kautta, kirjautumalla ensin sivuille ja sitten ottamalla rohkeasti yhteyttä minua eniten kiinnostaneeseen perheeseen. Voin suositella sivustoa lämpimästi, sitä oli yksinkertainen käyttää ja perheitä on kirjautunut sivuille ympäri Euroopan, joten valinnanvaraa kyllä löytyy. Täytyy kuitenkin muistaa sanonta "liian hyvää ollakseen totta", pitää siis olla pientä kriittisyyttä mukana perheiden tietoja lukiessa. Tärkeää on myös sopia perheen kanssa etukäteen palkasta ja määritellä kunnolla työtehtävät joita joudut paikanpäällä tekemään, jotta ikävät yllätykset vältettäisiin ja yhteisymmärrys säilyisi mahdollisimman hyvin.

Jos ilman järjestön tukea lähteminen kuitenkin hirvittää, on järjestöjä myös olemassa. Järjestöistä esimerkkinä Allianssin nuorisovaihto, jonka kautta minäkin suunnittelin alkuun lähteväni. Miinusta Allianssista kuitenkin siinä suhteessa, että he valitsevat perheen sinulle, jolloin et itse kykene kovinkaan paljon vaikuttamaan perheen valintaan perustietoja lukuunottamatta. Allianssi kuitenkin huolehtii sinusta koko matkasi ajan sekä saat kattavan tietopaketin ennen matkalle lähtöä, joten myös paljon hyviä puolia löytyy.

Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät puolensa, joten mieti rauhassa kumpi tyyli sinulle sopii paremmin. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että jos jokin asia vaikuttaa epämiellyttävältä tai muuten vain askarruttaa sinua, kannattaa asiasta rohkeasti puhua perheen kesken sekä ennen matkaan lähtöä että Au pair-vuoden aikana. Kotiin pääsee aina takaisin, jos matka syystä tai toisesta tuntuukin pahalta tai koti-ikävä kaatuu liian voimakkaaksi.


Ja nämähän ovat vain omia näkemyksiäni asiasta, eivät täysiä faktoja. Katselkaa ja kokeilkaa, niin löydätte varmasti itsellenne sopivan tavan viettää Au pair vuottanne!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Alku

Ciao!

Täällä puhelee 19-vuotias lukion päättävä tyttö, joka suuntaa elokuun 15. päivä Italiaan, tarkemmin Trentoon. Au pairiuteni kestää n. 6 kuukautta ja maaliskuun alun paikkeilla olisi tarkoitus palata takaisin Suomeen pääsykokeita varten pänttäämään. Italiaan lähdöstä olen haaveillut pienen ikäni, joten matkasta on tulossa varmasti huima elämys, niin suurine iloineen kuin ehkä pienine suruineenkin. Suomalaisella sisulla pötkii onneksi jo pitkälle, voi olla että ilman sitä olisi koko reissuun lähtökin jäänyt pelkäksi haaveeksi.

Blogiin kirjoittelen näin alkuun lähtötunnelmista, matkaan valmistautumisesta ja ehkä vähän muustakin elämästä täällä Suomineidon helmoissa. Lähdön koittaessa siirryn kertomaan Italian elämästäni ja jakamaan kuvien kera Au pair elämäni arkisia temmellyksiä ja hulinoita.


Eipä  tässä sitten muuta kuin Buona Pasqua!


Trenton kauniit maisemat